Elämä Uudessa-Seelannissa: Kiiwielämää

Elämä ulkomailla jatkuu, nyt eteläisellä pallonpuoliskolla saarella nimeltä Uusi-Seelanti.

Maa, jossa lokakuussa kuljetaan kovaa kohti kesää, kuu mollottaa taivaalla ylösalaisin ja aurinko kulkee päivällä taivaan halki oikealta vasemmalle. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa ja Kiiwimaa varmasti yksi niistä kiehtovimmista.

Aikaa on kulunut jo kuukausi, kun ensi kerran asuttiin jalalla uuden maan kamaralle ja paljon on opittu uutta.

Christchurch

Tämä kaupunki valittiin asuinpaikaksi siksi, että sen on Eteläsaaren suurin kaupunki ja kohtuullisen lähellä Etelä-Alppeja. Vajaan 400 000 asukkaan paikkana kokokaan ei ahdista ja työmarkkinatkin ovat melko vilkkaat.

Kuukauden aikana löydettiin asunto ("ulkohuone" kanadalaisen perheen omistamasta talosta), töitä ulkoiluvarustekaupan myyjinä, retkeilyauto kaikilla mausteilla ja mukavia ihmisiä ympäri maalimaa.

Vuosina 2010 ja 2011 Christchurchia koettelivat kaksi isoa maanjäristystä, jotka aiheuttivat valtavia tuhoja keskustassa ja asuinalueilla ja siksi kaupunki on edelleen valtavien uudistusten alla.

Keskusta on pääosin rakennustyömaata ja pahiten tuhoutunut asuinalue on merkitty "punaiseksi vyöhykkeeksi", joissa asuminen on liian vaarallista. Talot ovat siellä tyhjillään, odottaen purkutuomiota ja tunnelma on melko ankea. Ihmiset pitävät järistyksen mahdollisuuden mielessään arkitoimissaan. Vauvaa ei pidä laittaa lattialle lähelle kirjahyllyä leikkimään eikä juomalaseja jäteta tasoille lojumaan.

Muuten kaupunki on melko nätti paikka. Biitsit ja kukkulatkaan eivät ole kaukana.

Asuminen

Kesää kohti mennään ja välillä on ollut jos tosi lämpimiä päiviä, mutta yöt ovat vielä melko koleita. Pari myrskyäkin on sattunut kohdalle, joissa tuulen nopeus on puuskissa ollut 100 km/h ja sadetta tullut niin, ettei eteensä näe. Muutenkin ilmasto on todella kostea ja ilma tuntuu siten viileämmältä kuin yleensä, varsinkin talojen sisällä. Asuinrakennuksia ei ole eristetty kovin kummoisesti eikä lämmityssysteemeissäkään ole hurraamista. Niinpä suihkusta tullessa hengitys hoyryaa viileässä ilmassa ja sisällä ei pysty vaatteita kuivaamaan. On yksinkertaisesti liian kosteaa.

Mutta lähiöt ovat sieviä ruusu- ja sitruunapuineen. Miltä mahtaakaan näyttää kesällä kukkaloisto kun keväällä on jo niin värikästä.

Liikenne

Jo alkuun kävi selväksi, että täällä täytyy liikenteessä pitää kaikki aistit auki. Paljon kilometrejä on tullut taivallettua Christchurchin kaduilla ja teillä ja kunnon sairasvakuutuksen hankinta on monta kertaa käynyt mielessä.

Tietenkin suurimman hämmennyksen aiheuttaja on vasemmanpuoleinen liikenne, joka tekee autolla ajamisesta, puhumattakaan kadun ylityksesta hyvin monimutkaista. Omat suuntavaistot voi hylätä heti alkuun. Joka ylityksella on katsottava kaikkiin suuntiin ainakin kolme kertaa ennenkuin voi luottaa siihen, ettei mistään yllättävästä suunnasta auto karauta päälle.

Nämä varotoimetkaan eivat tosin takaa turvallista kulkua, kiiwit (uusseelantilaiset) ovat nimittäin, no, hulluja kuskeja. Kukaan ei väistä, tai edes hidasta kävelijoiden tai pyoräilijöiden edessä ja niinpä jokapäiväisestä juoksu- tai pyorälenkistä töihin muodostuu selviämiskamppailu liikenneviidakossa. Toistaiseksi kaikki kuitenkin hyvin ja yhtenä kappaleena.

Kielisolmut

Ne, jotka matkustavat Uuteen-Seelantiin helpon kommunikoinnin toivossa (onhan U-S:n virallinen kieli englanti) voivat kokea aikamoisen yllätyksen, kun ensimmäinen kiiwi avaa suunsa. Paikallisella englannilla kun on vain vähän tekemistä normaalin, samaa nimeä kantavan kielen kanssa. Teltta on tiltta, peti on piti, neula on niula ja niin edelleen. Myyjän työ on osoittautunut haastavaksi, kun asiakkaan puheesta ei ymmärrä sanaakaan, varsinkin, jos keskustelua käydään puhelimessa. Onneksi asiakkaat ja työkaverit ovat pääosin ymmärtäväisiä ja tulkin apua saa tarvittaessa. Myyjän sujuvasta englannin kielen taidosta tuskin voi siinä vaiheessa enää kuitenkaan puhua.

Tekemistä ja näkemistä

Tähän mennessä työt ovat vieneet paljon vapaa-aikaa, mutta muutaman viikon aikana ollaan nähty jo hylkeenpoikasia Ohau Pointissa, ajettu kurvikkaita vuoristoteitä pitkin pieneen Akaroan rannikkokylään, käyty parilla markkinoilla ja rannalla katselemassa isoja aaltoja.