Eteläsaaren ympäri kahdessa viikossa!

Reittimme kulki Christchurchista Tekapo-järvelle ja Mount Cook (Aoraki) kansallispuistoon ja sieltä Omaramasta Wanakaan ja Queenstowniin. Sieltä ajeltiin Glenorchyyn ja Paratiisiin (Paradise) and jatkettiin sitten matkaa Te Anauhun ja Milford vuonoille. Seuraava kohde oli Catlins eli Eteläsaaren etelärannikko, jossa seurailtiin Tyynenmeren rantaa Invercargillin ja Dunedinin kaupunkeihin. Oamarusta käännyttiin länteen ja Wanakan jälkeen jatkettiin matkaa itärannikolle Haastin kautta ja sitten seurailtiin Tasmaninmeren rannikkoa pohjoiseen Greymouthiin ja Westportiin asti. Sieltä käännyttiin sitten itään, ohitettiin Lewis-sola ja vierailtiin Hamner-lähteillä. Viimeinen kohde oli Arthur-sola, jossa vietettiin yö ja sitten palattiin takaisin Christchurchiin.

Ajeluvehkeenä meillä oli pieni pakettiauto, jonka takaosaan on asennettu sänky ja sen alla säilytystilat. Auton takaosassa on keittiöpuoli, jossa on kaasuliesi, säilytyslaatikot ruoalle, vesikanisterit ja astiat. 




Päivät kuluivat paikasta toiseen ajellen, oli sitten aurinkoinen tai sateinen sää. Nähtävää oli paljon, enimmäkseen mielenkiintoisia ja kauniita kohteita, vaikka mahtuihan sinne muutama turha paikkakin.
Yöt vietettiin enimmäkseen ilmaisissa leiripaikoissa, joissa oli peruspalvelut eli ulkohuussi. Kaksi viikkoa kului tien päällä melko nopeasti välillä vaeltaen, välillä laiskotellen, isoja aaltoja ihaillen, outoja olioita kummastellen ja tietenkin, satoja kuvia ottaen.

Tässpä reissun kohokohdat:

Tekapo-järvi ja Pukaki-järvi

Mount Cook (Aoraki) kansallispuisto
- Hooker Vallet -reitti (10 km): Mount Cook, Uuden-Seelannin korkein vuori

- Tasman-jäätikkö -reitti (2.6 km): Tasman-jäätikkö, Uuden-Seelannin pisin jäätikkö

Omarama Savimuodostumat
Ihmeellistä savesta

Suihku vesiputouksella

Wanakan lähellä, Timanttijärven reittiä (7 km) kulkiessa alhaalla laaksossa havaittiin sopivan korkuinen vesiputous ja niinpä reitin jälkeen päätettiin ajella sinne ja katsastaa, voisiko putouksella ottaa pikasuihkun. Yllättävän pelottavaa on seistä polven korkuisessa lammessa, kun vieressä pauhaa melkoinen määrä vettä järjettömällä voimalla ja siinä pitäisi sitten vielä tukkaa pestä. Sen suihkun paineesta ei ainakaan tarvinnut valittaa, vähän viileää oli tosin vesi.

Rocky Mountain Summit -reitti

Kuvia matkan varrelta

Lindis Sola

Wakatipu-järvi

Wanaka-järvi

Rivendell naapurustoa

Kepler reitti (60 km)

Kepler-reitti on yksi suosituista "Upeista Reiteistä", jota mainostetaan "seikkailuna pilvien yläpuolella". 

Meille Kepleristä muodostui vaellus sisällä pilvessä, mutta aikamoinen seikkailu se silti oli. 

Hienot Reitit ovat Uuden-Seelannin turistirysiä, joihin matkalijoita houkutellaan hyvin hoidetuilla reiteillä ja tyyrillä tuvilla, joihin majoittua. Koska meidän matkabudjetti koostuu enimmäkseen hulluista ideoista eikä niinkään seteleistä, päätettiin me tempasta Kepleri yhdessä päivässä. Elämässä pitää olla sopiva määrä haasteita!

Joten yksi pilvinen aamu herätyskello soi viideltä ja aamiaisen jälkeen aloitettiin taivallus otsalamput päässä viritettyinä. Täytyy myöntää, että vaellus pimeässä metsässä on taianomaista. Linnut, joiden lajitunnistuksesta ei ollut tietoakaan, lauloivat jossain lähellä, mutta muuten oli hiljaista. Valtavat pyökit reunustivat ja vartioivat reittiä. 

Pikkuhiljaa hämärä väistyi aamun tieltä ja otsalamppuja ei enää tarvittu. Tässä vaiheessa reitti kulki jo hyvää vauhtia ylämäkeen ja viimein tultiin puurajalle ja maiseman täyttivät ruohomättäät, ja pilvet. Aamu oli raikas ja viileä mutta kun ensimmäiselle tuvalle (13.8 km) saavuttiin kävi selväksi, että Keplerin kuuluisa vuoristonäkymä jäisi meiltä näkemättä alhaalla roikkuvien pilvimassojen vuoksi. Olihan se pettymys, mutta mitään muuta ei ollut tehtävissä kuin jatkaa matkaa.


Aamupäivästä, kun reitti vielä kulki alppialueella, alkoi sitten sataa lunta. Ympärillä kaikki oli valkoista ja hiljaista. Kun reitti lähti laskeutumaan alemmas ja saavuttiin takaisin metsärajalle, puita peittivät paksut naavakerrokset ja lumihiutaleet leijailivat hiljalleen oksille. Ihan kuin satumetsässä olisi kävellyt. Reitti mutkitteli alaspäin ja metsässä oli paljon nähtävää. Isoja pyökkipuita, podokarpuspuita, saniaisia.

Heinät kasvaa korkeina

No, jos rehellisiä ollaan, muutaman tunnin kuluttua satumetsätehosteet oli jo kauan sitten nähty ja metsässä kulkeminen alkoi tuntua melko turruttavalta. Ja kun ympärillä ei ole mielenkiintoista katseltavaa, mielen täyttävät muut asiat ja tuntemukset. Kuten väsymys ja kantapäissä hiertävät rakot. Puoleen väliin saavuttiin aikaisin iltapäivästä ja sitten alkoi kilometrien kiivas laskeminen. Suklaa- ja myslipatukoita, rusinoita ja karamellejä syödessä taittui seuraava neljäsosa. Ja sitten jäljellä oli enää toivo siitä, ettö kohta oltaisiin perillä.




Autoparkkiin saavuttiin viimein 12,5 tunnin vaelluksen jälkeen, joka ensin oli tosi helppoa ja kevyttä, sitten vähän väsynyttä ja viimein vain vaivoin raahustamista eteenpäin. Mutta siinä vaiheessa mikään ei enää haitannut, sen verran ylpeitä oltiin saavutuksesta. Vaikka mahtavimmat näkymät jäi kokematta, Kepler oli ehdottomasti autoreissun kohokohtia. Eikä lisäitseluottamus tulevaa isoa vaellusta varten haitaksikaan ole.

Fiordland ("Vuonomaa") ja Milford vuonot

Fiordland eli Vuonomaa, yksi Uuden-Seelannin maailmanperintökohteista oli reissumme suosikkipaikkoja. Vuonoristeily jäi tekemättä ("Ei me nyt niin turisteja olla") eikä monia reittejäkään tullut vaellettua ("Kepleristä on kulunut vain yksi yö!") mutta tie vuonon alkuun ja Tasmaninmeren rannalle oli kerrassaan upea dramaattisine vuoristonäkymineen ja lauhkean ilmaston lehtimetsineen. Kuvia räpsittiin lumihuippuisista vuorista ja kirkasvetisistä järvistä ja aurinko paistoi taivaalla koko päivän. Puhumattakaan siitä, kuinka jännittävää oli ajella kurvikkaalla vuoristotiellä. Ehdottomasti suositeltava autoilukohde!

Kea, alppipapukaija
Keat ovat tunnettuja älykkyydestään ja uteliaisuudestaan. Ne ovat täysin suojeltuja, maailman ainoita alppialueilla eläviä papukaijoja. Ne tykkäävät syödä autoja.

Catlinin vesiputoukset, villieläimet ja valtavat aallot

Jos puhutaan lisää matkan suosikkinähtävyyksistä (vuoristojen lisäksi) niin listaan täytyy ehdottomasti lisätä villieläimet, joita ei ennen oltu nähty, ja isot valtameriaallot. Veisputouksia käytiin ihastelemassa lähinnä valokuvauksen ja lyhyiden kävelyreittien takia. 

Nugget Point Majakka

Catlins eli Eteläsaaren etelärannikko sekä Länsirannikko olivat alueita, joissa näitä nähtävyyksiä pääsi ihastelemaan ja kummastelemaan, ja oli mahdoton päättää oliko Tyynimeri aaltoineen ja keltasilmäpingviineineen vaikuttavampi kuin Tasmaninmeren tyrskyt ja vuonopingviinit. 

Keltasilmäpingviinejä (kuulemma harvinaisin pingviini maailmassa) päästiin havainnoimaan Curiolahdella, jossa muutama pari pesii tänä vuonna. Aikuiset linnut kalastavat merellä päivän ja palaavat rannikolle ja pesille iltahämärissä. Auringon laskiessa linnut yhtäkkiä ilmestyvät rantakiville seisomaan ja sukimaan höyheniään sekä katsastamaan sen illan turistisaldon. 

Curiolahden kivikon tekee erikoiseksi sen maasta esiin törröttävät 180 miljoona vuotta vanhat puunkannot, joiden ohitse pingviinit muutaman minuutin sukimisen jälkeen lähtevät hitaasti taapertamaan kohti rannan kasvillisuutta, jossa pesät ovat piilossa. Nämä pingviinit eivät kovin kummoisia ihmisistä näyttäneet ajattelevan, tosin joka puolella rantaa oli pystytetty varoituskylttejä, jotta rannalla kulkevat eivät säikyttäisi lintuja takaisin mereen (tosin aina löytyy niitä, joihin varoitukset eivät valitettavasti tehoa). Kerrassaan ainutlaatuinen kokemus ja uudenlaista villieläinten havainnointia silti!

Vuonopingviinejä päästiin seuraamaan puolestaan Munro-rannalla, jonne johti ensin puolen tunnin kävelyreitti sademetsän lävitse. Iltahämärässä saavuttiin rannalle ja juuri parahiksi päästiin todistamaan pienten vuonopingviinien juoksumarssi merestä kasvillisuuden sekaan. 

Auringonlaskiessa palattiin lopulta autolla onnellisina jälleen uudesta lajihavainnoinnista ja seurasipa pieni pöllökin meidän kulkua metsässä jonkin aikaa. Kalliita kokemuksia, kertakaikkiaan.

Ennen Uuteen-Seelantiin tuloa kumpikaan meistä ei ole viettänyt kovin huomattavia aikoja merenrannalla, joten sekin oli uusi ja hieno kokemus. Monissa paikoissa pysähdyttiin kuvaamaan mielettömiä valtameren aaltoja ja niiden uskomatonta voimaa. 

Moeraki Muodostelmat

 

Yksi parhaista paikoista (huolimatta sen turistirysämaineesta) oli Punakaikin pannukakkukivet, joiden sisään meri on aikojen saatossa muodostanut huomattavia aukkoja ja koloja, joista vesi suihkuaa aika ajoin ulos ja jo tyrskyjen ääni on korvia huumaava. Niin on maailma ihmeitä täynnä.

Aaltojen lisäksi rannoilla saattoi päästä ihastelemaan myös valtavia merileijonia, joista yksi bongattiin iltapäiväkävelyllä. Auringosssa ei sinä päivänä päässyt kukaan paistattelemaan, mutta tämä merileijona näytti nauttivan yhtälailla sateesta ja tuulesta.

Elefantti kivet

Kalkkikivi muodostelmia

Blue Pools reitillä Haastiin

Hawea-järvi

Luolaseikkailuja ja kiiltomatoja

Clifdenin luola Eteläsaaren lounaisosassa oli se ainoa maanalainen seikkailu, johon intouduttiin autoreissun aikana ja melko mukava seikkailu, tosin lyhyehkö, oli sekin. Clifden oli todella mieleenpainuva kohde kalkkikiviseinämineen ja reitti, joka kulki maan alla oli stalaktiittien ja stalagmiittien täyttämä. Ajoittain katossa kiilsivät kiiltomadot kuin jouluvalot ja jos eteenpäin halusi päästä piti välillä kontata ja kiivetä mudassa ja isoilla kivillä ja auttamatta liata koko kroppa. Luolareitin loppuun asti ei valitettavasti päästy, sillä sateet olivat täyttäneet yhden luolan lammikoista niin äärimmilleen vettä, että ilman vesimörkökarkoitinta ei sinne syvyyksiin uskaltanut uimaan. Julienin ahtaanpaikankammo kasvoi siinä vaiheessa sellaisiin ulottuvuuksiin, että käännyttiin takaisin kohti päivän valoa. 

Fox-jäätikkö

Yksi Länsirannikon suosituimmista nähtävyyksistä ovat jäätiköt,joita pääsee hämmästelemään melko lähelle, jos ei välitä melkoisista turistivirroista. Valitettavasti meidän huono tuuri kelien suhteen jatkui ja Fox-jäätikön jälkeen sade ajoi meidän sisälle autoon ja matkaa jatkettiin parempien kelien toivossa. 

Sademetsiä

 

Sylvia Flats kuumat lähteet

Luonnon kuumia lähteitä joen vieressä. Täydellinen aamukylpy!